Mitä tehdä, kun saunan lauteet ovat tummuneet ja paneelitkin irvistelevät?

Noh, jos ei ole varaa remonttimieheen, pitää tehdä itse. Käpyttelin Honkkariin hakemaan hiomakoneen. Kulmahiomakoneen. Kokeeksi hioin saunajakkaran. Hioin pihassa, koska hiomapölyä irtosi tosi paljon. Jälkeenpäin tajusin, että kannattaa pitää taukoja ahkerasti, muuten kädet puutuvat tärinästä valkoisiksi ja sormet pistelevät. Jälki oli kuitenkin niin upeaa, että jakkaran jälkeen hioin lauteet. Hiukan jäi tummentumaa, mutta olin googlaillut ja lukenut, että muutama kerros valkoista Supi-saunavahaa kyllä peittäisi ne.

   Lauteiden hionta oli vielä helppoa, mutta tikkuiset ja halkeilevat paneelit vaativat pidemmän hiomaurakan. Siihen meni toinen sadepäivä.  Käytin hengityssuojainta, mutta silmälasit huurtuivat. Niinpä laitoin huivin nenän eteen, että edes osa pölystä suodattuisi pois. Huurtumisongelmaa ei enää ollut. Silti illalla nenä oli tukossa ja olo oli kuumeinen. Kuvittelin jo mielessäni, miten hiomapöly tunkeutuu verisuonistoon ja siirtyy aivoihin tukkimaan vielä toiminnassa olevat verisuonet. Varmuuden vuoksi tein pitkiä pyörälenkkejä ulkona, että keuhkot tuulettuisivat. Sain kuin sainkin hiottua paneelit, vaikka joku oli nettikeskustelujen perusteella sitä mieltä, ettei se ole mahdollista tai ei ainakaan kannata. Jälki oli kyllä hiukan epätasaista. Päätin käyttää ruskeaa paneelisuojaa, joka peittäisi ja tasoittaisi liian vaaleiksi hiotut kohdat.

   Maalasin lauteet neljään-viiteen kertaan. Maalausurakan jälkeen tajusin, että vihertävät metalliset tukiraudatkin on maalattava. Uusi maalipurkki  kaupasta ja toimeen! Sitten oli paneelien vuoro. Suojakäsittelyyn meni kaksi päivää, koska lauteiden alla kykkiminen oli puuduttavaa. En ollut viitsinyt irroittaa lauteita (niin kuin ammattimies tekisi).                             
   Lopputulokseen olin tyytyväinen, mutta vielä pitäisi uusia kaakelilattia. Hyvien kaakelien repiminen ei tuntunut järkevältä. En vain pitänyt niiden punavalkovärityksestä. 

Kaakelimaalia ei suositella lattiaan, mutta ajattelin, että saunan lattiaan ei osu iskuja. Samalla maali täyttäisi mahdolliset saumamurtumat ja vesieristys paranisi. Maalasin lattian kahteen kertaan.  Hyvä tuli! Lattiajakkaran jalkojen alle laitoin pehmikkeet, etteivät raapisi uutta lattiapintaa. Maali on kestänyt hyvin ainakin nämä pari viikkoa.

    Lopuksi marssin kauppaan ostamaan pellavaista laudeliinaa. Ei ollut, mutta mankelointikangas ajaisi saman asian. Raidallisesta pellavakankaasta ompelin vielä pari tyynyä, jotka täytin kevyellä styrospallukkarouheella. Ne voi hyvin pestä sellaisenaan, ilman että muoto kärsii. Jos ompelee saumat hyvin, voi heittää vaikka koneeseen. 

   Jaajuu, päätin laittaa valkoisen seinätukiritilän  saunaan, sellaisia näkee mainoskuvissa. Vaan eipä löytynyt sopivaa rautakaupoista, epäsopivatkin maksoivat kymmeniä euroja. Eikun Porin Puupoikiin ostamaan ripaa parilla eurolla. Nakuttelin pihalla sopivan mittaisen seinätuen ja maalasin senkin valkoiseksi. Nyt oli sauna viimeistelty ja tässä tulos:

Hiukan vanhahtavan lampun hoin ja maalasin myös. Ensin ajattelin ostaa uuden, mutta menettelee tämäkin.

Styroxpallukkatäytteiset tyynyt ovat tosi mukavat käytössä! Eivätkä kuumene.

Kaikkia halkeamia ei saanut hiomalla pois, mutta tuoksu on kuin uudessa saunassa!  Hintaa stailaiukselle tuli noin 200-250 euroa. Tekisin koska tahansa saman tempun uudestaan. Nyt vain harmittelen, etten huomannut ottaa kuvia vanhasta saunasta. Ehkä en kehtaisi laittaa niitä tänne.